Todellisuudessa suuri osa suomalaisen metsätalouden luonnon suojelemisesta toteutuu juuri metsäammattilaisten työn kautta. Metsäkoneenkuljettaja pysäyttää koneensa puron reunalle ja jättää suojavyöhykkeen koskemattomaksi. Metsäsuunnittelija rajaa arvokkaan lehtolaikun hakkuiden ulkopuolelle. Metsäasiantuntija neuvoo metsänomistajaa säästämään vanhat haavat ja lahopuut linnuston ja hyönteisten elinympäristöiksi. Taimikonhoidossa jätetään riistatiheikköjä suojaa tarvitseville eläimille.
Nämä ratkaisut eivät synny sattumalta. Suomalaisessa metsätaloudessa luonnonhoitoa ohjaavat metsälainsäädäntö, PEFC-sertifiointi, Hyvän metsänhoidon suositukset sekä valtion metsissä Metsähallituksen ympäristöopas. Mutta lopulta kaikki nämä muuttuvat käytännön teoiksi vasta silloin, kun metsäammattilainen toteuttaa ne maastossa.
Monelle suomalaiselle voi tulla yllätyksenä, kuinka laajasti luonnon monimuotoisuus huomioidaan nykyisessä metsätaloudessa. Hakkuissa jätetään pysyviä säästöpuita ja lahopuuta, jotka tarjoavat elinympäristöjä tuhansille lajeille. Vesistöjen varsille jätetään käsittelemättömiä suojakaistoja suojelemaan puroja, jokia ja järviä. Metsiin pyritään säilyttämään sekapuustoisuutta ja eri-ikäisrakenteita, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Monissa kohteissa toteutetaan myös kulotuksia eli hallittuja polttoja, joilla jäljitellään luonnonmetsien häiriöitä ja luodaan elinympäristöjä paloista riippuvaisille lajeille. Luonnonhoito näkyy käytännössä lähes kaikessa metsänhoidossa. Se ei ole metsätaloudesta erillinen toiminto, vaan osa jokapäiväistä työtä.
Suuri merkitys suomalaisen luonnon tulevaisuudelle
Työ vaatii laajaa osaamista. Metsäammattilaisen on tunnistettava arvokkaita luontokohteita, ymmärrettävä vesistövaikutuksia, hallittava metsän kasvatus ja samalla sovitettava yhteen metsänomistajan tavoitteet, luonnon monimuotoisuus sekä taloudellinen kestävyys. Juuri tässä suomalaisen metsätalouden vahvuus usein näkyykin. Metsiä ei tarkastella vain yhdestä näkökulmasta, vaan kokonaisuutena, jossa pyritään yhdistämään puuntuotanto, ilmastohyödyt, virkistyskäyttö ja luonnon monimuotoisuus.
Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen ei perustu pelkästään suojelualueisiin. Tärkeä osa kokonaisuutta on myös talousmetsissä tehtävä luonnonhoito, jota toteutetaan valtavalla pinta-alalla ympäri maata. Siksi metsäammattilaisten työllä on suuri merkitys suomalaisen luonnon tulevaisuudelle. Usein työ tehdään ilman näkyvyyttä tai julkista huomiota – hiljaisesti metsässä, käytännön ratkaisuina, jotka näkyvät luonnossa vielä vuosikymmenten päästä.
Metsätalouden luonnonhoitotyö näkyy Suomen metsissä
Suomalaisessa metsätaloudessa tehty luonnonhoitotyö on muuttanut talousmetsiä merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyisin metsiin jätetään säästöpuita, lahopuuta, riistatiheikköjä ja vesistöjen suojavyöhykkeitä osana normaalia metsänhoitoa. Tulokset näkyvät käytännössä metsien rakenteen monipuolistumisena. Lahopuun määrä on monilla alueilla kasvanut, lehtipuita säästetään aiempaa enemmän ja arvokkaita elinympäristöjä rajataan metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Myös vesistövaikutusten hallinta on kehittynyt merkittävästi.
Luonnonhoitotyötä tehdään vuosittain valtavalla pinta-alalla ympäri Suomea. Sen toteuttavat käytännössä metsäammattilaiset, jotka huomioivat luonnon monimuotoisuuden metsien suunnittelussa, hakkuissa ja metsänhoidossa. Suomen metsät eivät ole yhdenlaisia, vaan niissä on eri-ikäisiä metsiä, suojelualueita ja luonnonhoitoa toteuttavia talousmetsiä. Juuri tämä metsien monipuolinen mosaiikki on tärkeä osa suomalaisen metsätalouden ja luonnonsuojelun yhteensovittamista