– Velkajarrusopimuksessa pyritään lähinnä näyttämään vastuulliselta ilman, että siinä olisi varsinaisesti talouspoliittista järkeä. Esimerkiksi huonon kasvun olosuhteissa toteutettu leikkauskuri saattaa jopa kasvattaa velkasuhdetta, kuten tällä hallituskaudella on käynyt. Talouspolitiikka pitäisi aina mitoittaa Suomen talouden tilanteeseen ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin nähden, Koskela sanoo.
Velkajarru myös lisää uutta kansallista sääntelyä EU-sääntelyn päälle, eli monimutkaistaa talouspolitiikan sääntelyä. Velkajarrussa on asetettu julkisen talouden velkasuhteelle sekä sen laskemisen tahdille tavoitteet, jotka eroavat EU-sääntelystä.
– Tässä luodaan tarpeetonta monimutkaisuutta talouspolitiikan ohjaamiseen, Koskela toteaa.
Kansalliseen sopimukseen sisältyy myös vaalikautinen ja ylivaalikautinen rahoitusasematavoite. Muiden puolueiden sopima ensi vaalikauden rahoitusasematavoite tulee edellyttämään VM:n arvioiden mukaan noin 8–11 miljardin sopeutusta.
– Puolueiden olisi hyvä miettiä, mikä on todella Suomen talouden ja kansalaisten näkökulmasta parasta, eikä vain yrittää osoittaa salonkikelpoisuuttaan siunaamalla 8-11 miljardin sopeutukset. Summa on posketon ja tulee tekemään hyvinvointivaltiolle mittavaa hallaa, Koskela sanoo.
Vasemmistoliitto jakaa huolen julkisen velkasuhteen kasvun vauhdista ja erityisesti julkisen talouden rapautuvasta tulopohjasta. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi alkuvuodesta haukkoneensa henkeä, kun katsoi romahtavia verokertymäennusteita. Suomen verotulot ovat sakanneet erityisesti huonon talouskasvun takia. Toisaalta myös Suomen veroasteen laskuun suhtaudutaan muista puolueista verrattain huolettomasti, oikeistopuolueista jopa myhäillen.
– Jos 8–11 miljardin sopeutuksen yhdistää veropopulismiin, niin lopputuloksena ei voi olla muuta kuin hyvinvointivaltioon kohdistuvat leikkaukset. Onko tämä todella se mitä suomalaiset haluavat? Enpä usko! Koskela sanoo.